Suoraan sisältöön
Jyväskylän kaupunki: Kaupunkirakennepalvelut
Jyväskylän kaupunki > Kaupunkirakennepalvelut > Ympäristö ja luonto > Muut viheralueet > Jyväsjärven rantaraitti > Valolaatikot > Laatikko 10

Laatikko 10: Jyväskylän nimikkonilviäinen

Jyväskylän nimikkonilviäinen Hienouurresulkukotilo (Clausilia dubia) on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen laji, jonka toinen Suomessa tunnettu esiintymä on Ylistönrinteellä. Vähän yli sentin pituisen, punertavanruskean ja spiraaliuurrekuorisen maakotilon löysi vuonna 1955 Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun maantieteen ja luonnonhistorian lehtori E.J. Valovirta.

Lajia on tavattu myös Muuramen Riihivuoresta, mutta esiintymä lienee tuhoutunut laskettelurinteitä rakennettaessa.

Ylistönrinteen pohjoiseen viettävä lohkareinen rinnelehto on vaativalle hienouurresulkukotilolle erinomaisen sopiva ympäristö. Alueella on tasaisen kostea pienilmasto, ja yöpakkasilta suojaava lumi samoin kun lumen sulamisvesi viipyvät emäksisessä maastossa keväällä pitkään. Kesän kuivina kausina kotilo vetäytyy rinteen kosteisiin, lehtien ja aluskasvillisuuden peittämiin onkaloihin.

Kotiloa on määrätietoisesti, mutta turhaan etsitty vastaavilta paikoilta eri puolilta Suomea. Laji on uhanalainen myös Keski-Euroopassa ja Skandinaviassa.

Ylistönrinteen metsässä on runsaasti hienouurresulkukotilon vaatimaa ikihaapaa. Kostealla säällä kotilo nousee haavan tyveä syöden rungon pieneliöstöä. Rinnealueen kotiloita on merkitty maalilaikuilla. Näin merkittyjä yksilöitä on löydetty vielä useiden vuosien kuluttua, joten eliö on yllättävän pitkäikäinen.

Yliopiston rakennustöiden takia kotilon elinpiiri pieneni, ja vuonna 1989 lähes 1500 kotiloa siirrettiin rinteen suojelualueelle. Kokonaisyksilömäärän arvioitiin 1980-luvun lopulla olleen noin 3500.

Veli Saari


Hienouurresulkukotilo (Clausilia dubia)

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2017 | Sivun alkuun | Tietoja sivustosta