Suoraan sisältöön

Kreugerin väkeä

Kun nuori insinööri otettiin Kreugerin tulitikkukonsernin palvelukseen, hänen piti allekirjoittaa vaiteliaisuusvala. Niin Robert Shaplen on kertonut kirjassaan Ivar Kreuger - nero ja huijari (Arvi A. Karisto, 1964).

Ei ole tietoa, vannoiko insinööri Rehnström kyseisen valan. Rehnström oli Porin tulitikkutehtaan Ylistön laitosten sielu ja tuli tuntemaan konserninsa häikäilemättömän liikemoraalin viimeistään maaliskuun 1932 jälkeen, jolloin Kreugerin tulitikku- ja finassi-imperiumi romahti pistoolinlaukaukseen Pariisissa.

Shaplenin teos on yksi monista Kreugerista kirjoitettuja, ja sitä lukee kuin jännitysromaania. Kaunokirjallisemmin aiheeseen ovat tarttuneet Ilja Ehrenburg ja Graham Greene. Johdannon Shaplenin kirjaan on laatinut taloustieteilijä John Kenneth Galbraith, joka itsekin suunnitteli kirjaa trusti- ja pörssinerosta.

Kreuger oli basillikammoinen kuin Hanna Parviainen. Kaukonäköinen hän epäilemättä myös oli, vaikkei tähtitaivaalle Hannan tapaan tuijotellut. Kreuger keräsi L.M. Ericsonin osakkeita. “Puhelin on minun kannaltani yhtä arvokas kuin tulitikku”, hän kirjoitti ystävälleen Saksaan.

Romahdus tuli Kreugerille, mutta hänen visionsa on Nokian muodossa kohonnut Ylistön vastarannalle.

Esa Sironen




Insinööri Rehnström työmiestensä ympäröimänä. (Kuvan 1930-luvun alusta omistaa Martti Hovila)

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2017 • Sivun alkuunTietoja sivustosta