Suoraan sisältöön

Laatikko 22: Perinnepellolla

Kuokkalan pellot ovat Keljon laakson ohella Jyväskylän vilja-aitta. Maaperä on jääkauden jälkeisen muinaismeren pohjaa, tasaista kuin Pohjanmaa. Vanhimmat alueelta kaivetut kaskihiilet on ajoitettu Kristuksen syntymän aikoihin.

Survon, Keskisen, Sulkulan ja Kuokkalan tilojen muonamiehet olivat työssä ympäri vuoden ja heidän vaimonsa karjakoiden apuna navetassa. Työt alkoivat aamuisin kello viisi. Kesällä tulivat koululaiset hikoilemaan loputtomille kaali- ja lanttusaroille.

1930-luvulla Antti Åhman vuokrasi Sulkulan ja Kuokkalan maat. Peltoa oli 150 hehtaaria, lypsäviä lehmiä 70, hevosia kahdeksan ja muonamiehiä viisi. Åhman toimitti Alkolle perunaa ja Pyynikin oluttehtaalle mallasohraa kymmeniä tuhansia kiloja vuosittain.

Talvet kuluivat tunkioitten teossa suomudasta ja lannasta, samoin rankojen ajossa metsästä.

Kun siirtokarjalaisille erotettiin sodan jälkeen tontteja parhailta peltosavikoilta, vanhempi viljelijäpolvi pudisteli tyrmistyneenä päitään.

Kaupungin ylläpitämillä Survo-Korpelan perinnepelloilla voi nykyisin tutustua vanhoihin viljelykasveihin. Omenapuupuisto tuo mieleen Vienan laukkurin Ryssä-Santerin Survoon istuttamat ensimmäiset marjapensaat ja omenapuut. Se tapahtui ennen Suomen itsenäistymistä.

Esa Sironen






Perunannostajia Kuokkalan pellonlaidalla 1940-luvun sotavuosina. (Kuvan omistaa Lyyli Penttinen)



Mies, varsa ja hevonen. (Taipaleen talon arkisto)

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2017 • Sivun alkuunTietoja sivustosta