Suoraan sisältöön

Laatikko 4: Pieni laulu Jyväskylälle

"Kun Jyväsjärveä tyyntä mä sousin, Tuomion rantoja kun samosin, taikkapa Harjulle tuonne ma nousin, yhtäpä, yhtäpä aavistelin: Muualle kerran jos kohtalo vie mun, parhaimmat päiväni tänne ne jää, tääll' elon runsahan tunsin ma riemun, - ei mua muut voi ymmärtää."

Martti Korpilahti (sävel kuin "Keski-Suomen kotiseutulaulussa")

Hämärinä marraskuisina Martin päivän aamuina 1930-luvulla jyväskyläläiset saivat seurata viehättävää pikku rituaalia. Ennen koulun alkamista kaupungin koululaisilla oli tapana kokoontua opettajansa Martti Korpilahden asunnon pihaan Vaasankadun alapäähän.

Oppilaiden lähetystö vei tervehdyksen sisään samalla kun pihalla viritettiin Korpilahden sanoittama ja Aulis Raitalan säveltämä "Laulu synnyinseudulle".

"Oi, päivät seutuvilla Päijänteen, oi, tuttu kellon kilke koivuhaasta! Niin kirkas tunne nousee sydämeen kuin muisto jostain kaukaa onnen maasta."

Kesäiltoina kello 20 tuo sama sävel kajahtaa Harjun tornista trumpettisoolona yli Jyväskylän kaupungin, Tuomio- ja Jyväsjärven.

"Te Keski-Suomen rakkaat rantatiet, te tuoksut heinäpellon, kukkaniityn! Ah, aika, vaikka multa paljon viet, et kiintymystä, jolla tänne liityn."

Keljon peltomaisemaa 1900-luvun alussa Korkeakoskenlahden yli katsottuna. Edessä Lahden ja Ylälahden talojen pihapiirit, etäämmällä Ristonmaan rakennuksia. (Kuva Ville Lönn, Keski-Suomen museon kuva-arkisto)

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2017 • Sivun alkuunTietoja sivustosta