Suoraan sisältöön

Laatikko 19: Poskivalssia ja miehen kaatoa

Myös Ainola oli alunperin huvila, kanttori Tommilan vaimonsa mukaan nimeämä. Vieläkin pystyssä oleva päärakennus koottiin vuonna 1908 Raja-Karjalasta tuoduista venäläisen kasarmin hirsistä.

Tanssilavaksi paikka kehittyi, kun Jyväskylän työväenyhdistys vuonna 1924 osti talon suojeluskunnalta. Rinteeseen istutettiin punaisia kukkia suurikokoisen Ainola-nimen muotoon.

Rytmi ja Tigers olivat sodanjälkeisiä jyväskyläläisorkestereita, jotka soittivat talvella Valtiontalolla ja kesäisin Ainolassa. Kivistön työväentalo järven toisella rannalla oli kilpaileva tanssipaikka, jota Olavi Virta suosi esiintymispaikkanaan.

Ainolassa oli oma, herkkä tunnelmansa. Moottoriveneet Sotka, Ainola ja Apu kuljettivat yleisöä järven yli, ja pikkupoikien soutuveneet täydensivät ylikulun.

"Aijai, kun mää muistelen." Pirkko Rahkila-Rissanen oli nuorena tyttönä Rytmin solistina Ainolassa ja jännitti. "Mutta Puukon Ville kertoi hurjia juttuja, ja se vähän helpotti."

Kaadettiin Ainolassa miestäkin. Painiaika kilpailuissa oli 1940-luvun lopulla kaksikymmentä minuuttia, Tauno Lehtonen Juurikkasaaresta kertoo. Se kysyi kuntoa. "Minä en ikinä edes yrittänyt. Jos en saanut viiteen minuuttiin kaveria selälleen, menin itse."

"Kerran oteltiin Lindellin Olavin kanssa. Se oli Tikan Valosta ja hyvin tunnettiin toisemme. Yleisö rupesi huuteleen, että mitä te tänne tuutte harjoitteleen. Minä supatin Olan korvaan, että vejä lenkki kaulaan ja äkkiä. Tottahan se veti, kun oli niskalenkkispesialisti. Silloin Tanua vietiin."

Esa Sironen




Työväenyhdistyksen naiset bufettinsa äärellä. (Kuvan 1950-luvulta omistaa TUL:n Keski-Suomen piiri)


Kilpailijoiden esittely Ainolan kesäpaineissa 1950-luvulla. (Kuvan omistaa TUL:n Keski-Suomen piiri)

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2017 • Sivun alkuunTietoja sivustosta